Istun bussin takapenkillä
neljän ruuhkassa
ympärillä raskasta ilmaa
joka huokuu lähtöäsi
olenko se minä
jonka pitäisi toivoa
ennen kuin edes itse
osaan sen pukea sanoiksi
kostean ikkunan läpi katson
kuinka maailma valuu vieressäni
joka päivä samaan aikaan
seuraavalla pysäkillä lähden pois
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti